Näitä kertoivat Jack Ryan ja hänen kumppaninsa Aberfoylen kaivoksista. Olemme sanoneet eri kaivosten olleen yhdistettynä toisiinsa maanalaisilla käytävillä, joita oli johdettu hiilikerrosten välitse. Stirlingin kreivikunnan alla oli suuri vuoriala, lävistetty tunneleilla, täynnä koverrettuja holvia ja kaivoja, suuren muurahaispesän kaltainen, maanalainen labyrintti.
Työmiehet kaivoksen eri osista tapasivat usein toisiaan, joko työhön mennessä tahi sieltä tullessansa. Tällä tavoin oli heidän helppo keskustella toistensa kanssa ja levittää siinä kivihiilimaailmassa syntyneitä kertomuksia toisesta aukosta toiseen ja toisesta kaivoksesta toiseen. Kertomukset kulkivat siten ihmeteltävällä nopeudella suusta suuhun, aina sitä myöten kasvaen niinkuin tavallisesti.
Mutta kaksi miestä, jotka olivat muita taitavammat ja vakavammat luonteeltaan, eivät koskaan puuttuneet noihin kummitus-juttuihin. He eivät ollenkaan uskoneet haltioilla, hengillä ja haltiattarilla olevan mitään tekemistä maailmassa.
Ne kaksi miestä olivat Simo Ford ja hänen poikansa. He osoittivat sen käytökselläänki, siten että jäivät asumaan pimeään ja autioon holviin, sitte kuin työt Dochartin kaivoksessa olivat lakkautetut. Kunnon Madgella, niinkuin kaikilla ylänkömaan naisilla, liene ollut jonkinlainen luottamus noihin ylenluonnollisiin kertomuksiin. Mutta näitä näky-juttuja sai hän ainoastaan kertoa itselleen — ja sen hän tekikin tunnollisesti, ett'ei tuiki unhottaisi vanhoja satuja ja juttuja.
Jos Simo ja Harry Ford olisivatkin olleet niin taikauskoisia kuin kumppaninsa, eivät he kuitenkaan olisi heittäneet kivihiilimaailmaa täällä alhaalla henkien ja haltiattarien haltuun. Toivo, uusien kivihiilialojen löytämisestä olisi saanut heidät taistelemaan vaikka kokonaista haaveksittua haltiajoukkoa vastaan. He eivät olleet taikauskoisia, he uskoivat ainoastaan yhden asian: sen että Aberfoylen hiilivarasto ei vielä ollut loppunut. Todella voimme sanoa, että Simo Fordin ja hänen poikansa tätä asiaa koskeva usko oli "hiilenpolttajan usko", semmoinen usko Jumalaan, jota ei mitään voi saada järkähtämään.
Sentähden olivat isä ja poika kymmenen vuotta, antamatta yhdenkään päivän hukkaan kulua, kestävinä ja järkähtämättöminä vakuutuksessaan, ottaneet kuokkansa, sauvansa ja lamppunsa. He olivat molemmat näin kulkeneet ympäri, etsien ja tutkien, kolkuttaneet kallioseiniin ja kuunnelleet, oliko niistä myöntävää ääntä kuultavana.
Niinkauan kuin tutkimiset eivät vielä olleet ennättäneet alkumuodostuksista kraniitti-kerroksiin, olivat Simo ja Harry Ford varmat, että sen päiväinen onnistumatoin tutkimus huomenna tuottaisi odotetun seurauksen ja sentähden oli jatkettava. He kuluttivat koko elämänsä saattaaksensa Aberfoylen kivihiilialueen entiseen hyvään toimeentuloonsa. Jos isä ennen aikojaan vaipuisi hautaan, jatkaisi poika yksin heidän yhteistä työtään.
Samalla tavoin tutkivat nuo kaivoksen uskolliset vartiat sen kestäväisyyttä, holvien lujuutta. He tarkastivat ylhäältä tihkuavan veden jälkiä ja johtivat sen johonki kaivoon. Lyhyesti, he olivat vapaehtoisesti ruvenneet suojelemaan ja vartioimaan tyhjää kaivosta, josta niin paljo, nyt savuksi haihtuneita rikkauksia oli otettu.
Joku kerta oli etenki Harry huomannut ilmiöitä, joita hän turhaan koetti selittää.
Niin esim. luuli hän monta kertaa, kun kulki kaksinkertaista käytävää, kuulevansa sellaista kopinaa, joka syntyy kun kuokalla lyöpi sorakallioon.