"Me olemme Stirlingin kreivikunnan alla, hra James, ja sen vakuutan minä, niin totta kuin…"
"Hiljaa, kuunnelkaapas!" keskeytti Harry vanhan kaivosmestarin puhetta.
Kaikki kuuntelivat niinkuin Harrykin. Hänen erittäin tarkoin kehittynyt kuulonsa oli huomannut kaukaisen kumean äänen, niinkuin hiljaisen murinan. James Starr, Simo ja Madge kuulivat sen myöskin. Se kuului vuorikerrosten yläosista, oli ikäänkuin olisi jotain vyöritetty eteenpäin, jonka äänen crecendo ja decrecendo selvästi huomattiin, vaikka se oli kovin hiljaista ja kaukaista.
Kaikki neljä seisoivat muutaman minuutin ääneti kuunnellen, sanaakaan virkkaamatta.
Sitte huudahti Simo Ford äkkiä:
"Tosiaankin, pyhän Mungon kautta, joko vaunut ovat liikkeessä Uuden
Aberfoylen rautateillä?"
"Isäni", virkkoi Harry, "minusta tuntuu paremmin kuin syntyisi tuo ääni veden loiskeesta rantaa vasten".
"Emmehän lienekkään meren alla!" virkkoi vanha kaivosmestari.
"Emme", vastasi insinööri, "mutta mahdollista on, että olemme
Katrine-järven alla".
"Siinä tapauksessa ei tuo holvi liene aivan paksu, koska voimme kuulla veden loiskinan".