Kahdeskymmenes seitsemäs porras ei enää ollut paikoillaan, se asia oli varsin selvä ja ymmärrettävä; sen oli siis joku vienyt pois.
"Varmaankin on joku haltia täällä käynyt!" mutisi hän itsekseen, vähän peloissaan.
Jack Ryan oli pystyssä, käsivarret rinnallaan odottaen ja yhä koettaen silmillään tunkea pimeyden läpi. Sen jälkeen ajatteli hän, että jos hän ei voinut päästä alas kaivokseen, eivät nekään jotka siellä asuivat voineet tulla sieltä ylös. Ei siis löytynyt minkäänlaista yhteyttä kreivikunnan ja kaivospohjan välillä. Jos nuo alimmaiset portaat Jarowin aukossa olivat pois otetut sen jälkeen kuin hän viime kerran oli siellä ollut, miten sitte oli käynyt Simo Fordin, hänen vaimonsa, hänen poikansa ja insinöörin? James Starrin pitkitetty poissa olo osoitti selvästi, ett'ei hän ollut kaivosta jättänyt siitä päivin, kun Jack tapasi hänet täällä. Mistä oli kaivoksen asukkaat siitä asti ruokaa saaneet? Eivätkö nuo onnettomat kärsineet elatuksen puutetta, ollen täydellisesti vankeudessa 1,500 jalkaa maan pinnan alla?
Kaikki nuo ajatukset liikkuivat Jack Ryanin mielessä. Hän huomasi kuitenki varsin hyvin, ett'ei hän yksin mitään voinut tehdä tullaksensa asuntoon. Oliko yhdistys maanpinnan kanssa ilkeydestä katkaistu? tuo näytti hänestä varsin epäilemättömältä. Sen saisi asianomaiset selvittää, mutta hänen täytyi ilmoittaa se heille kiireimmiten.
Jack Ryan kumartui alas penkereeltä.
"Harry! Harry!" huusi hän niin paljon kuin jaksoi.
Kaiku vastasi useamman kerran toistamalla Harryn nimen, poistuen viimein kaivoksen pohjaan kuulumattomiin.
Jack Ryan kiiruhti taas portaita ylös päivän valoon. Hän ei kadottanut silmänräpäystäkään. Yhtä kyytiä meni hän takaisin Callanderin pysäyspaikalle. Hänen täytyi odottaa ainoastaan muutama minuutti, kunnes Edinburgin juna lähti, ja k:lo 3 iltapäivällä ilmoitti hän itsensä pääkaupungin lordi-ylituomarille.
Tämä otti hänet heti vastaan. Nuo tarkat tiedot, jotka hän antoi, vakuuttivat, että asia todellakin oli niin kuin hän sanoi. Sir Elphinstonille, the Royal Institutionin presidentille, joka oli James Starrin kumppani ja hyvä ystävä, lähetettiin sana asiasta, ja hän pyysi johtaa niitä tutkimuksia, joita heti pantaisi toimeen Dochartin kaivoksessa. Useampia henkilöitä asetettiin hänen käytettävikseen, joille annettiin lamput, kaivoskuokat, pitkät nuoraportaat, ruokavaroja, ja lääkkeitäkään ei unhotettu matkan varaksi. Näin varustettuna ja Jack Ryanin johtamina lähtivät kaikki matkaan, suoraapäätä Aberfoylen kaivoksiin.
Sir Elphinston, Jack Ryan ja poliisimiehet saapuivat vielä samana iltana Jarowin aukon suulle ja astuivat alas aina kahdellekymmenennelle seitsemännelle penkereelle, johon Jack Ryanin muutama tunti aikaisemmin oli täytynyt seisattua.