"Poltettuja!" huudahti Sir Elphinston. "Niinpä tosiaankin, tuhka on jo aikoja sitte jähtynyt".
"Herrani", kysyi Jack Ryan, "uskotteko insinööri James Starrilla olleen mitään hyötyä siitä, että hän olisi portaat polttanut ja siten katkaissut kaiken yhteyden ulkomaailman kanssa?"
"En", vastasi Sir Elphinston, vaipuen mietteisin. "Mutta nyt asunnolle, nuori mies? Siellä saamme kuulla asian todellisen laidan!"
Jack Ryan ravisti epäilevästi päätänsä. Kuitenkin otti hän lyhdyn läheisimmän miehen kädestä ja astui joutuisaan Dochartin suurta käytävää pitkin.
Kaikki seurasivat häntä.
Neljännes tunnin kuluttua oli Sir Elphinston seuralaisineen saapunut siihen aukeamaan, jossa Simo Fordin asunto oli. Ainoatakaan valon sädettä ei näkynyt ikkunoista.
Jack Ryan kiiruhti ovelle, jonka hän tempaisi auki.
Asunto oli autio.
Kaikki huoneet pimeässä asunnossa tarkastettiin. Vähintäkään väkivallan jälkeä ei voitu huomata. Kaikki oli oivallisessa järjestyksessä, kuin olisi Madge vastikään järjestellyt kaikki. Ruokavarasto oli runsas ja olisi riittänyt moneksi päiväksi Fordin perheelle.
Asukasten poissa olo oli aivan selittämätöintä. Mutta voitiinko saada selville, milloin he olivat jättäneet kotinsa? Voitiinpa kyllä, sillä täällä alhaalla, jossa ei ollut eroitusta yön ja päivän välillä, oli Madgen tapana merkitä kukin kulunut päivä mustalla ristillä allakkaansa.