Siinä makasi lähellä seinää neljä ihmisolentoa pitkänään maassa — ehkäpä neljä kuollutta!
"James Starr!" huudahti Sir Elphinston.
"Harry! Harry!" huusi Jack Ryan ja heittäytyi kumppaninsa ruumiin viereen.
Ne olivat tosiaankin insinööri, Magde, Simo ja Harry Ford, jotka makasivat tuossa liikkumattomina pitkänään maassa.
Vaan samassa liikkui yksi ruumiista ja Madge lausui heikolla äänellä:
"Nuo! ensin nuo!"
Sir Elphinston, Jack Ryan ja poliisimiehet koettivat herättää eloon insinööriä ja molempia Fordia kaatamalla heidän suuhunsa myötä tuotuja lääkkeitä. He huomasivat yrityksensä melkein heti onnistuvan. Nuo onnettomat, jotka kymmenen päivää olivat olleet suljettuina uuteen Aberfoyleen, olivat voimattomuudesta kuolemaisillaan.
Ja ett'eivät vielä olleet henkeänsä heittäneet, oli seuraus siitä — kertoi James Starr Sir Elphinstonille — että he kolme kertaa löysivät vierestään leivän ja vesiruukun! Se armahtava olento, jota heidän tuli kiittää siitä, että vielä olivat, ei varmaankaan voinut enempää tehdä heidän pelastuksekseen!…
Sir Elphinston arveli silloin itsekseen, että tuon käsittämättömän lyhtyhaltian aikomus juuri oli ollutkin saattaa heitä tälle paikalle, jossa James Starr ja hänen kumppaninsa makasivat.
Siten oli kuitenkin insinööri, Madge, Simo ja Harry Ford pelastetut ja vietiin takaisin asuntoon tuon ahtaan aukon läpi, jonka lyhdyn kantaja näytti Sir Elphinstonille osoittaneen.