Se oli erinomaisen suuri lintu, jonka erityislajia hän ei tuntenut ja joka vahvoilla siipien liikkeillä pyrki ylöspäin.
Tuo kummallinen lentävä esine pysähtyi, liiteli hetkisen siivillään ja syöksi silmänräpäyksessä vihan vimmassa kiinni Harryyn.
Hänellä oli ainoastaan oikea käsi vapaana poistaaksensa eläimen vimmastuneita iskuja, joita se nokallaan jakeli.
Harry puolusti itseään samalla, kuin hän mahdollisuuden mukaan koetti lasta suojella. Mutta lintu ahdistikin häntä, eikä lasta. Nuoran kierivä liike esti häntä antamasta pedolle kuoleman iskua.
Taistelua yhä kesti. Harry huusi kaikin voimin, toivoen huutonsa kuuluvan tuonne ylös.
Niinpä kävikin, sillä nuoraa vedettiin yhä kiivaammin.
Vielä oli hänellä 80 jalkaa noustavaa, ennenkuin tulisi aukon portaalle. Lintu heitti nyt Harryn siksensä. Mutta sitenpä vaara yhä vaan kävi suuremmaksi; sillä lintu iski, kaksi jalkaa Harryn yläpuolella ja hänen käsiensä ulottumattomissa, kyntensä kiinni nuoraan, pysyi kiinni siinä ja koetteli katkaista sitä nokallansa.
Hiukset nousi pystyyn Harryn päässä.
Yksi lanka nuorassa meni jo poikki. Se heikkeni yhä ja nyt oltiin jo enemmän kuin 100 jalkaa ylhäällä syvyyden pohjasta.
Harry parkaisi hätähuudon.