Silloin he astuivat ratsailta alas ja tulivat näitä kohti lakki kourassa.
Lordi Glenarvan meni heitä vastaan ja ilmoitti vieraana nimensä ja arvonsa. Nuoret miehet kumarsivat, ja heistä vanhempi sanoi:
— Mylord, nämä naiset, teidän seuralaisenne ja te, tahdotteko suoda meille sen kunnian, että levähtäisitte meidän asunnossamme?
— Hyvät herrat…? Glenarvan sanoi.
— Michel ja Sandy Patterson, Hottam-aseman omistajat. Te olette jo talon tiluksilla eikä sinne ole edes puolen kilometrin matkaa.
— Hyvät herrat, Glenarvan vastasi, — en tahtoisi väärinkäyttää niin kohteliaasti tarjoamaanne vieraanvaraisuutta…
— Mylord, Michel Patterson huomautti, — suostumalla saatatte vain kiitollisuudenvelkaan erakkoparat, jotka olisivat perin onnellisia saadessaan tarjota teille, mitä erämaassa on mahdollista.
Glenarvan kumarsi suostumuksen merkiksi.
— Hyvä herra, Paganel sanoi silloin kääntyen Michel Pattersonin puoleen, — olenko liian utelias, jos kysyn, tekö eilen illalla lauloitte jumalaisen Mozartin aarian?
— Minä, hyvä herra, vastaus kuului, — ja veljeni Sandy säesti minua.