— Emme, Paganel vastasi.
— Ettekä Mendozaan?
— Emme sinnekään.
Tällä hetkellä Glenarvan, joka oli tullut Paganelin luo, kysyi häneltä, mitä Thalcave sanoi ja miksi hän oli pysähtynyt.
— Hän kysyi minulta, menemmekö joko Carmeniin tai Mendozaan, Paganel vastasi, — ja ihmettelee kovin kieltävää vastaustani kumpaankin kysymykseensä.
— Tosiaankin, meidän matkamme täytyy tuntua hänestä kovin oudolta!
Glenarvan huomautti.
— Sen uskon. Hän sanoi; että me emme mene minnekään.
— Kuulkaa, Paganel, ettekö voisi selittää hänelle meidän matkamme tarkoitusta ja mitä varten meidän on kulkeminen aina vain itää kohti?
— Se on perin vaikeaa, Paganel vastasi, — sillä intiaani ei tiedä mitään maan asteista, ja Grantin kirjeen kertomus tuntuisi hänestä uskomattomalta jutulta.
— Sanokaa, majuri lausui vakavasti, — kertomustako hän ei ymmärrä vai kertojaa?