— Ehkä, patagonialainen vastasi.
Vastaus käännettiin heti ja kaikki seitsemän matkustajaa kertyivät
Thalcaven ympärille ja tuijottivat häntä kysyvästi.
Liikuttuneena ja tuskin sanoja löytäen Paganel jatkoi mielenkiintoista kyselyään, samalla kun hänen vakavaan intiaaniin kiinnittynyt katseensa koetti onkia tältä vastausta jo ennen kuin se ehti hänen suustaan.
Hän toisti patagonialaisen jokaisen sanan englanniksi, niin että hänen kumppaninsa kuulivat oppaan tavallaan puhuvan heidän kielellään.
— Ja se vanki? Paganel kysyi.
— Se oli eräs muukalainen, Thalcave vastasi, — eräs eurooppalainen.
— Näittekö hänet?
— En, mutta olen kuullut intiaanien puhuvan hänestä. Hän oli uljas mies. Hänellä oli sonnin sydän.
— Sonnin sydän! Paganel sanoi. — Voi suurenmoista patagonian puhetta!
Ymmärrättehän, ystäväni! Rohkea mies!
— Minun isäni! Robert Grant huudahti.