Ja kääntyen Paganelin puoleen hän kysyi tältä:
— Kuinka sanotaan espanjaksi: "se on minun isäni"?
— Es mio padre, maantieteilijä vastasi.
Silloin Robert, Thalcaven käteen tarttuen, sanoi hiljaisella äänellä:
— Es mio padre!
— Suo padre![15] vastasi patagonialainen, jonka katse kirkastui.
Hän otti pojan syliinsä, nosti hänet pois satulasta ja katseli häntä mitä hartainta myötätuntoa osoittaen. Hänen älykkäiltä kasvoiltaan näkyi hiljainen liikutus.
Mutta Paganel ei ollut lopettanut kyselyään. Missä tämä vanki oli?
Kuinka hän nyt jaksoi? Milloin Thalcave oli kuullut hänestä puhuttavan?
Kaikki nämä kysymykset pyörivät samalla kertaa hänen mielessään.
Vastauksia ei tarvinnut odottaa, ja hän sai tietää, että eurooppalainen oli erään Colorado- ja Negro-virtojen välisellä alueella kuljeskelevan intiaaniheimon orjana.
— Missä hän oli viimeksi? Paganel kysyi.