Ymmärtämättä, mitä kiista koski, oli patagonialainen tietenkin huomannut ystävysten nyt riitelevän.
Hän alkoi hymyillä ja sanoi rauhallisesti:
— Se johtuu pohjoistuulesta.
— Pohjoistuulesta! Paganel huudahti. — Mitä hemmettiä pohjoistuulella on tekemistä tämän asian kanssa?
— Hyvinkin paljon, Glenarvan vastasi, — sillä juuri pohjoistuuli on saanut teidät huonolle tuulelle! Minä olen kuullut sanottavan, että se Etelä-Amerikassa erikoisesti ärsyttää hermoja.
— Pyhän Patrikin nimessä, Edward, te olette oikeassa! majuri lausui ja purskahti nauramaan.
Mutta Paganel, joka oli tosiaan kimmastunut, ei hellittänyt, vaan kääntyi Glenarvanin puoleen, jonka väliintulo tuntui hänestä vähän liian leikkisältä.
— Vai niinkö, mylord, että minun hermostoni on ärtynyt?
— Niin, Paganel, se johtuu pohjoistuulesta, tästä samasta, joka aiheuttaa rikoksia näillä aavikoilla niin kuin Välimerentuuli Rooman tasangolla!
— Rikoksia! tiedemies matki. — Olenko minä rikollisen näköinen?