— Janchetrutz samoin!
Tämä vastaus tulkittiin Thalcavelle, joka nyökäytti päätään hyväksyvästi. Thalcave joko ei tiennyt tai oli unohtanut, että raivosi sisällissota, joka myöhemmin johti Brasilian väliintuloon ja aiheutti suuret menetykset tasavallan molemmille puolueille. Intiaaneilla oli vain etua näistä keskinäisistä kamppailuista eivätkä he voineet jättää niin mainiota ryöstötilaisuutta käyttämättä. Kersantti ei todella erehtynytkään selittäessään pampan autiuden syyksi Argentiinan pohjoismaakunnissa raivoavan sisällissodan.
Mutta tämä tapaus kumosi Glenarvanin suunnitelmat, jotka näin ollen menivät myttyyn. Jos näet Harry Grant oli heimopäälliköiden vankina, hänet oli viety heidän mukanaan pohjoisrajoille saakka. Mistä ja miten hänet voisi löytää sieltä? Oliko lähdettävä vaaralliselle ja jokseenkin hyödyttömälle etsintäretkelle pampan pohjoisrajalle asti? Se oli kohtalokas päätös, jota oli vakavasti harkittava.
Mutta kersantille voitiin tehdä vielä yksi tärkeä kysymys, ja se juolahti majurin mieleen, kun hänen ystävänsä katselivat toisiaan äänettöminä.
— Onko kersantti kuullut puhuttavan, että pampan heimopäälliköt pitivät joitakin eurooppalaisia vankeinaan?
Manuel mietti hetken kuin tarkistaen muistiansa.
— Kyllä, hän sanoi vihdoin.
— Ah! Glenarvan huudahti uuden toivon herätessä hänen mielessään.
Paganel, MacNabbs, Robert ja hän kokoontuivat kersantin ympärille.
— Puhukaa, puhukaa! he sanoivat katsellen häntä silmät hehkuen.