— Niin on, Tom Austin vastasi. — Jos kaikki patagonialaiset ovat samanlaisia, niin onnittelen Patagoniaa.
— Pyydän, ettei unohdeta hevosta! Paganel sanoi. — Se on osa patagonialaista, ja yhdessä me heidät jälleen tapaamme.
— Kuinka kaukana olemme Atlantin rannikolta? majuri kysyi.
— Noin kuudenkymmenen kilometrin päässä, Paganel vastasi. — Ja nyt, ystäväni, koska meillä kaikilla on toimintavapaus, pyydän saada jättää teidät; minä menen etsimään ylhäältä tähystyspaikkaa ja ottamaan kaukoputkeni avulla selkoa tämän maailman tapahtumista.
Tiedemiehen annettiin tehdä kuten hän halusi, ja hyvin nopeasti hän kapusikin oksalta oksalle ja katosi paksun lehtiverhon suojaan. Hänen kumppaninsa alkoivat katsella makuupaikkoja ja rakennella vuoteitaan. Se ei ollut vaikeaa eikä aikaa vievää. Ei ollut lakanoita levitettävänä eikä huonekaluja siirreltävänä, ja pian palasi kukin paikalleen nuotion ääreen. Puheltiin, mutta ei enää hetken tilanteesta, johon täytyi kärsivällisesti alistua. Palattiin loppumattomaan keskusteluaineeseen kapteeni Grantista. Kun vesi laskisi, olisivat matkamiehet kolmen päivän kuluttua Duncanin kannella. Mutta Harry Grantia ja hänen kahta matruusiaan, onnettomia haaksirikkoisia, ei olisi heidän mukanaan. Tämän epäonnistumisen, tämän hyödyttömän Amerikan halki samoamisen jälkeen näytti että viimeinenkin toivo heidän löytämisestään oli auttamattomasti mennyt. Mistä päin enää etsiä? Kuinka suuri olisikaan lady Helenan ja Mary Grantin suru heidän kuullessaan, että tulevaisuus ei suonut heille enää mitään toiveita.
— Sisko-parka! Robert sanoi. — Meiltä on kaikki lopussa!
Ensimmäistä kertaa Glenarvanin oli mahdotonta keksiä ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mitä toiveita hän saattoi antaa pojalle? Eikö hän ollut tarkoin seurannut asiakirjan vihjeitä?
— Eikä tämä 37. leveysaste kuitenkaan ole vain tyhjä numero. Ei ole olettamus, tulkinta, arvaus, että se koskee Harry Grantin haaksirikkoa tai vankeutta! Me olemme sen omin silmin lukeneet!
— Se on kaikki totta, teidän armonne, Tom Austin vastasi, — mutta etsiskelymme eivät ole onnistuneet.
— Se on sekä kiusallista että masentavaa, Glenarvan huudahti.