Mutta ensi sijassa oli nyt ryhdyttävä järjestämään asuntoa mukavaksi siltä varalta, että olo tulisi pitkäaikaiseksi.
— Kun keittiö ja ruokasali ovat kellarikerroksessa, Paganel sanoi, — niin me nukumme ensimmäisessä kerroksessa; talo on laaja, vuokra ei ole kallis, eikä meidän siis tarvitse nirsoilla. Ylhäällä näen luonnollisia lehtimajoja, joissa hyvin kiinnisidottuina nukumme kuin maailman parhaissa vuoteissa. Meillä ei ole mitään pelättävää, voimmehan muuten pitää vahtia ja meitä on kyllin monta torjuaksemme intiaanien laivastot tai eläinten hyökkäykset.
— Meiltä ei puutu kuin aseita, Tom Austin sanoi.
— Minulla on revolverini, Glenarvan sanoi.
— Ja minulla omani, Robert vastasi.
— Mitä niistä, Tom Austin huomautti, — ellei herra Paganel keksi keinoa ruudin valmistamiseen?
— Se on tarpeetonta, MacNabbs lausui näyttäen moitteettomassa kunnossa olevaa ruutisarvea.
— Mistä te sen olette saanut, majuri? Paganel kysyi.
— Thalcavelta. Hän arveli sen saattavan olla meille hyödyksi ja jätti sen minulle ennen lähtöään Thaukan avuksi.
— Jalomielinen ja uljas intiaani! Glenarvan huudahti.