— Mitä? Glenarvan huudahti. — väitättekö te, että Harry Grant…?
— Minä väitän, Paganel vastasi, — että sana austral, joka on asiakirjassa, ei ole täydellinen sana, merkiten eteläistä, kuten me tähän sakka olemme uskoneet, vaan on osa sanasta Australie.
— Sepä olisi omituista, majuri sanoi.
— Omituista! Glenarvan toisti kohauttaen olkapäitään. — Se on yksinkertaisesti mahdotonta!
— Mahdotonta! Paganel sanoi. — Sitä sanaa me emme käytä Ranskassa.
— Kuinka? Glenarvan lisäsi mitä syvintä uskomattomuutta osoittavalla äänellä, — uskallatteko te, asiakirja kädessänne, väittää, että Britannian haaksirikko on tapahtunut Australian rannikolla?
— Minä olen siitä varma! Paganel vastasi.
— Totisesti, Paganel, Glenarvan sanoi, — tuo väite hämmästyttää minua suuresti Maantieteellisen seuran sihteerin suusta kuultuna.
— Mistä syystä? kysyi Paganel, jota oli osunut arkaan kohtaan.
— Siitä, että jos te oletatte sanan Australie, niin oletatte samalla, että Australiassa on intiaaneja, mitä tähän saakka ei ole koskaan kuultu.