— Antakaa hänelle anteeksi, rouva, sanoi sisko silloin veljeensä katsahtaen.
— Lordi Glenarvan ei ole linnassa, lady Helena vastasi; — mutta minä olen hänen vaimonsa, ja jos voin edustaa häntä teidän asiassanne…
— Oletteko te lady Glenarvan? nuori tyttö sanoi.
— Olen, neiti.
— Senkö Malcolmin linnan lordi Glenarvanin puoliso, joka on julkaissut lehdessä Britannian haaksirikkoa koskevan ilmoituksen?
— Niin, niin, lady Helena vakuutti innokkaasti. — Entä te…?
— Minä olen neiti Grant, rouva, ja tämä on minun veljeni.
— Neiti Grant! Neiti Grant! lady Helena huudahti, veti nuoren tytön luokseen, tarttui hänen käsiinsä ja suuteli pikku poikaa poskille.
— Rouva, nuori tyttö kysyi, — mitä te tiedätte isäni haaksirikosta? Onko hän elossa? Saammeko enää milloinkaan nähdä häntä? Sanokaa, rukoilen sitä teiltä!
— Rakas lapsi, lady Helena lausui. — Jumala varjelkoon minua vastaamasta teille kevytmielisesti tällaisessa tapauksessa; minä en tahtoisi antaa teille toiveita, jotka ehkä tuottaisivat pettymystä…