— Muuten, Glenarvan sanoi ihan vakavissaan, — kun kerran on mentävä
Intiaan, niin samantekeväähän on, joutuuko Länsi- vai Itä-Intiaan.
— Kuinka niin samantekevää?
— Puhumattakaan siitä, että Patagonian ruohoaavikkojen asukkaat toki ovat intiaaneja, elleivät aivan intialaisia.
— Ah, tosiaan, mylord, Paganel huudahti, — siinä on seikka, jota en koskaan olisi tullut ajatelleeksi.
— Ja sitten rakas Paganel, voi kultamitalin ansaita missä tahansa; kaikkialla on tekemistä, etsimistä, tutkimista, Kordillieerien harjanteilla yhtä hyvin kuin Tiibetin vuorilla.
— Mutta Jaru-Dzango-Tshun suunta?
— Hyvä! Tutkikaa sen sijaan Rio Colorado! Se on vähän tunnettu virta, joka kartoilla juoksee melkoisia matkoja maantieteilijöiden mielikuvituksen mukaan.
— Sen kyllä tiedän, rakas lordi, siinä on useiden asteiden virheitä.
Ah, en epäile, etteikö Maantieteellinen seura olisi lähettänyt minua
Patagoniaan yhtä hyvin kuin Intiaan. Mutta en ajatellut sitä.
— Se oli teidän tavallista hajamielisyyttänne.
— No niin, herra Paganel, liityttekö meidän matkaamme? lady Helena kysyi kiehtovimmalla äänellään.