— Hyvä rouva, entä minulle annettu tehtävä?
— Huomautan teille, että aiomme kulkea Magalhãesin salmen kautta, lordi Glenarvan mainitsi.
— Mylord, te houkuttelette.
— Minä lisään, että me käymme Port Faminessa.
— Port Faminessa! huudahti ranskalainen, joka puolelta ahdistettuna.
— Sielläkö maantieteen aikakirjojen kuulussa satamassa?
— Ajatelkaa myös, herra Paganel, lady Helena lausui, — että ottamalla osaa meidän retkeemme teillä on oikeus liittää Ranskan nimi Skotlannin nimeen.
— Niin tosiaan!
— Maantieteilijä voi olla retkikunnallemme suureksi hyödyksi, ja mikä on kauniimpaa kuin tieteen asettaminen ihmisyyden palvelukseen?
— Se on hyvin sanottu, rouva.
— Uskokaa minua. Antakaa sattuman tai paremmin sanoen kaitselmuksen ratkaista. Tehkää niin kuin me. Se on pannut meidän käteemme nuo asiakirjat, me olemme lähteneet. Se on tuonut teidät Duncanin kannelle, älkää sitä jättäkö.