— Minä hoidan pojan.
Ja niin jatkettiin matkaa itää kohti. Kesti vielä kaksi tuntia hirvittävää kiipeämistä, kunnes vihdoin oltiin vuoren harjalla. Ilman oheneminen aiheutti punan nimellä tunnetun ahdistavan tunteen. Ikenistä ja huulista tihkui verta hengitysvaikeuksien vuoksi ja ehkä myös lumen vaikutuksesta, joka näin korkealla ilmeisesti tärvelee ilman. Sen tiheyden puutetta täytyi verenkierron ylläpitämiseksi korvata läähättävällä hengittämisellä, mikä väsytti yhtä paljon kuin auringon säteilyn heijastuminen lumesta. Niin sitkeä kuin näiden uljaiden miesten tarmo olikin, tuli kuitenkin hetki, jolloin voimakkaimmatkin herpoutuivat, ja pyörrytys, tuo hirveä vuoritauti, teki lopun sekä heidän ruumiinvoimistaan että myös heidän mielensä rohkeudesta. Tällaisia vaikeuksia vastaan ei voi taistella rankaisematta. Pian kompastui yhä useampi eikä kyennyt enää kulkemaan kuin nelinkontin.
Uupumus lopetti siis liian kauan kestäneen kiipeämisen, ja Glenarvan ajatteli huolestuneena lumen määrättömyyttä, kolean paikan hirveää kylmyyttä, vuorille nousevaa hämäryyttä ja yösuojan puutetta, kun majuri pysäytti hänet sanoen tyynellä äänellä:
— Tuolla on maja.
KORDILLIEERIEN RINNETTÄ ALAS.
Kuka tahansa muu kuin MacNabbs olisi saattanut kulkea sata kertaa tämän majan ohi, ympäri, jopa ylikin, aavistamatta sitä rakennukseksi. Se oli lumikumpu, joka ei näyttänyt sanottavasti erottuvan ympärillä olevista kallioista. Sisään päästäkseen täytyi luoda lumi pois. Puolen tunnin sitkeän raivauksen jälkeen olivat Wilson ja Mulrady saaneet casuchan oviaukon esiin, ja retkeilijät kömpivät sinne innokkaina.
Tämä intiaanien rakentama kammio oli tehty eräänlaisista auringossa poltetuista tiilistä; se oli kuutionmuotoinen, kolme ja puoli metriä joka suuntaan ja sijaitsi erään basalttikallion laella. Kiviportaat johtivat sen ovelle, joka oli kammion ainoa aukko; lumi ja rakeet olivat oven ahtaudesta huolimatta tunkeutuneet sisälle myrskytuulten tuiskuttaessa niitä vuorilla.
Siinä oli auttavasti tilaa kymmenelle hengelle, ja vaikkeivät sen seinät olisi olleet riittävän tiiviit sadekautena, oli niistä ainakin jotakin suojaa pakkasta vastaan; lämpömittari osoitti kymmentä astetta alle nollan. Jonkunlainen hatarasti muuratulla savutorvella varustettu tulisija mahdollisti tulen sytyttämisen ja tehokkaan taistelun ulkoilman kylmyyttä vastaan.
— Tämähän on auttava suoja, Glenarvan sanoi, — joskaan ei upea. Kaitselmus on ohjannut meidät tänne emmekä voi olla sitä siitä kiittämättä.
— Mitä? Paganel huudahti. — Tämähän on palatsi! Ei puutu muuta kuin kunniavahdit ja hoviherrat. Täällä on mainio olla.