— Minut saa hirttää, hän sanoi, — jos ymmärrän sanaakaan tämän seudun murteesta! Se on varmaankin araucanian kieltä.
— Ei toki, Glenarvan vastasi, — mies vastasi selvästi espanjan kielellä.
Ja kääntyen patagonialaisen puoleen hän toisti:
— Espanol?
— Si, si![14] alkuasukas vastasi.
Paganelin hämmästys yltyi tyrmistykseksi. Majuri ja Glenarvan katsahtivat toisiinsa alta kulmien.
— Ahaa, oppinut ystäväni, majuri sanoi, pienen hymyn väreillessä huulillaan, — olisikohan teille sattunut taas pieni hajamielisyyden hairahdus?
— Häh? Paganel äännähti höristäen korviansa.
— Niin, niin. Se on selvää, että tämä patagonialainen puhuu espanjaa…
— Hänkö!