Ayrton nyökkäsi osoittaen ymmärtävänsä eron.
— Edut, joita pyydän, ovat seuraavat. Mylord, teillähän on edelleenkin aikomus jättää minut englantilaisten viranomaisten käsiin?
— Niin on, Ayrton, sehän on oikeus ja kohtuus.
— Sitä en kiellä, perämies vastasi tyynesti. — Niinpä te ette suostuisi laskemaan minua vapaaksi?
Glenarvan epäröi, mitä vastaisi tähän täsmälliseen kysymykseen. Siitä, mitä hän sanoisi, riippui kenties Harry Grantin kohtalo. Mutta oikeudentunto voitti, ja hän sanoi:
— En, Ayrton, minä en voi laskea teitä vapaaksi.
— En sitä pyydäkään, perämies vastasi ylpeästi.
— Mitä sitten tahdotte?
— Keskitien, mylord, minua odottavan hirsipuun ja vapauden välillä, jota ette voi minulle myöntää.
— Ja se on…?