— Siihen minä en voi vastata mitään, perämies sanoi.
— No niin, Ayrton, Glenarvan sanoi. — Te olette pitänyt sananne, minä pidän omani. Me harkitsemme, mille Tyynenmeren saarelle teidät jätämme.
— Sillä ei ole suurta väliä, mylord, Ayrton vastasi.
— Palatkaa hyttiinne, Glenarvan sanoi, — ja odottakaa päätöstämme.
Perämies poistui kahden matruusin saattamana.
— Tuosta rikollisesta olisi voinut tulla kunnon mies, majuri sanoi.
— Olisi kyllä, Glenarvan vastasi. — Hän on tarmokas ja älykäs. Miksi hänen lahjojensa pitikin kääntyä rikoksen poluille?
— Entä Harry Grant?
— Pelkään että hänet on kadotettu lopullisesti! Lapsiraukat, kukapa voisi sanoa heille, missä heidän isänsä on?
— Minä, Paganel vastasi. — Minä voin.