— Minä en uskalla, Paganel vastasi.
— No mutta, oppinut ystäväni, miksi epäröitte?
— Minä en ole kyllin arvokas neiti Arabellalle, maantieteilijä vastasi itsepäisesti.
Ja siihen se jäi.
Vihdoin kun hellittämätön majuri eräänä päivänä pani hänet ahtaalle, hän ilmoitti lopulta vaitiolon lupausta vastaan, erään erikoisuuden, joka oli omiaan suuresti helpottamaan hänen tuntomerkkiensä toteamista, jos hän joskus saisi poliisin kintereilleen.
— Joutavia! majuri huudahti.
— Asia on kuten sanon, Paganel vakuutti.
— Vähät siitä, kelpo ystäväni!
— Niinkö luulette?
— Päinvastoin, te olette sitten vielä erikoisempi. Sehän vain lisää teidän henkilökohtaisia ansioitanne. Se tekee teistä Arabellan uneksiman miehen, jolla ei ole vertaa!