Glenarvan kumppaneineen joudutti askeleitaan. He tiesivät, kuinka lyhyt hämärä on tällä leveysasteella ja kuinka äkkiä yö yllättää. Oli päästävä jokien yhtymäkohtaan ennen pimeän tuloa. Mutta maasta nousi sakeaa sumua, joka teki tien näkemisen kovin vaikeaksi.
Onneksi kuulo korvasi näön, jonka sumu teki hyödyttömäksi. Pian ilmaisi veden kovempi kohina molempien jokien yhtymisen samaan uomaan. Kello kahdeksan saavuttiin sille kohtaa, missä Waipa laskee Waikatoon aaltojen yhtyessä kohisten.
— Tuolla on Waikato, Paganel huudahti, — ja tie Aucklandiin kulkee pitkin sen oikeaa rantaa.
— Me näemme sen huomenna, majuri lausui. — Yöpykäämme tähän. Minusta tuntuu kuin nuo tummemmat varjot osoittaisivat metsikköä, joka on vartavasten asetettu tähän antamaan meille suojaa. Syökäämme ja nukkukaamme.
— Syökäämme, Paganel sanoi, — mutta vain laivakorppuja ja kuivaa lihaa, sytyttämättä tulta. Olemme tulleet tänne salavihkaa, koettakaamme päästä lähtemään samalla tavalla. Onneksi tekee sumu meidät näkymättömiksi.
KANSALLISJOKI.
Siirryttiin metsikköön ja toteltiin maantieteilijän määräyksiä. Syötiin kylmä illallinen hiljaisuudessa, ja pian olivat kahdenkymmenenneljän kilometrin matkasta väsyneet vaeltajat syvän unen helmassa.
Seuraavan päivän sarastaessa joen pintaa peitti sakea sumu. Osa ilmaa kyllästäneistä vesihöyryistä oli jäähtyessään saennut ja peitti vedenpinnan paksuun pilveen. Mutta auringonsäteet puhkaisivat pian näiden rakkomaisen rakenteen, ja sulatti sen lämmöllään. Sumupeitteiset rannat paljastuivat ja Waikato esiintyi koko aamukauneudessaan.
Pitkä, kapea, pensaita kasvava niemeke päättyi terävään kärkeen jokien yhtymäkohdassa. Vuolaampi Waipa virtasi noin puoli kilometriä omine aaltoineen Waikaton veden läpi siihen yhtymättä, mutta tämä valtava ja tyyni virta voitti pian kuohuvan lisäjoen ja vei sen rauhallisesti mennessään Tyyneenmereen saakka.
Sumun haihtuessa näkyi Waikatoa ylöspäin kulkeva vene.