— Sinä tapoit Kara-Teten? hän sanoi Glenarvanille.
— Minä tapoin hänet, lordi vastasi.
— Huomenna auringon noustessa kuolet.
— Yksinkö? kysyi Glenarvan, jonka sydän sykki kiivaasti.
— Ah, jos vain Tohongan henki ei olisi niin kallisarvoinen! huudahti
Kai-Kumu, jonka katseessa paloi villi kaipaus.
Tällä hetkellä syntyi väkijoukossa hälinää ja Glenarvan katsahti pikaisesti ympärilleen.
Pian antoi joukko tietä, ja eräs soturi astui esiin märkänä hiestä, rasitusten uuvuttamana.
Heti kun Kai-Kumu näki hänet, hän sanoi miehelle englanniksi, ilmeisesti haluten, että vangit ymmärtäisivät:
— Tuletko pakekien leiriltä?
— Tulen, maori vastasi.