— No, kentiesi tekisin tyhmästi, jos päästäisin luotani miehen senkykyisen kuin sinä. Hae ensimäinen perämies Mathew, ja sisään-katseluta itsesi.
Sanottuansa nämä sanat James Playfair odotti miestä pyörähtäväksi toisinpäin ja keulan puoleen kiirehtiväksi, mutta hän pettyi. Crockston ei paikaltaan liikahtanut.
— No, etkö kuullut mitä sanoin? kysyi kapteini.
— Kuulinpa kyllä — vastasi matruusi — mutta siinä ei ollut kaikki, minulla on jotakin teiltä pyydettävänä.
— Sinä kiusaat minua — sanoi Playfair kiivaasti. — Minulla ei ole aikaa seisoa ja jaaritella kanssasi.
— En tahdo kauan olla teille kiusaksi — vastasi Crockston. — Ainoastaan pari sanaa vielä ja kaikki on selvillä. Minä tahdon sanoa teille: minulla on sisarenpoika.
— Onpa kauuis eno sillä pojalla — vastasi kapteini. — Joko olet lopettanut? — jatkoi hän vielä kärtyisesti.
— Joo, tuossa paikassa. Kun otetaan eno, niin saadaan sisarenpoika kaupantekiäisiksi.
— Vai niin, tosiaanko?
— Niin tosiaankin, se on tavallista. Toinen ei lähde jos ei toinenkaan.