— Rakas Crockston, ja se on minun tähteni, kuin?…
— Teidän ja hänen tähtensä — vastasi Crockston. — Mutta siitä älkää mitään virkkako. Pankaa toivonne Jumalaan, hän ei teitä hylkää.
Näillä sanoilla erosivat John Stiggs ja Crockston, mutta tämä jälkimäinen ei nukkunut, ennen kuin näki turvattinsa panneen levolle siihen ahtaasen hyttiin, joka oli hänelle annettu.
Kello 6 aikana aamulla nousi Crockston ylös mennäksensä vahtipaikalleen. Hän meni kannelle, ja Mathew antoi hänelle käskyn kiivetä ylös ja pitää tarkkaa vahtia.
Crockston näytti näistä sanoista joutuvan vähän ymmälle, mutta teki viimein päätöksensä ja lähti menemään perän puoleen.
— No minne menet? huusi Mathew.
— Sinne minne käskitte minun mennä — vastasi Crockston.
— Minä käskin sinun mennä perämaston tankosaalingille.
— No, sinnehän olenkin menossa — vastasi matruusi vähintäkään hätäytymättä ja astui yhä vain perää kohti.
— Näyttää kuin tekisit piikkaa minusta? — huudahti Mathew vihaisesti. — sinä aiot hakea perämaston tankosaalinkia etumastosta. Näytätpä aika maa-moukalta, joka tuskin osaat panna seisinkiä tahi tehdä pleissiä. Millä lossilla olet seilannut? Ylös perämastoon, nauta, ja paikalla.