— Oi, minä en olekaan kasvatettu pelkuritytön tavoin. Amerikassa totutaan kaikkeen, ja minä vakuutan teitä, että Iroquois'in kuulat eivät saa minua laskemaan päätäni alas.
— Te olette urhoollinen, miss Jenny.
— Pitäkää minua urhoollisena, herra kapteeni, ja antakaa minun jäädä luoksenne.
— En voi mitään kieltää teiltä, miss Halliburtt — vastasi kapteini, ihmetellen tämän nuoren tytön levollisuutta ja rohkeamielisyyttä.
Nämä sanat olivat tuskin sanotut, ennenkuin nähtiin valkean savun nousevan yhdysvaltalaiskorvetin partaan uikopuolelta. Ennenkuin pamaus ennätti Delphiniin, nähtiin kärki-viskanne, joka hirvittävällä väkevyydellä kieppasi oman akselinsa ympäri ja kierittelihe ilman läpi, tulevan suoraan alusta kohti. Helppo oli noudattaa sen liikkeitä, jotka olivat verrattain vitkalliset, sillä heitäntäiset rihlatuista kanuunoista lähtevät suusta vähemmällä nopeudella kuin muusta kanuunasta, jolla on sileä sisus.
Kahdenkymmenen sylen päässä Delphinistä pyyhkäsi viskanne, jonka rata nähtävästi aleni, vedenkalvoa, merkiten tiensä veden suihkinalla. Sitte teki se uuden hypyn, ammahti melkeän korkealle, meni Delp1inin päällitse, katkaisten etumaston oikeanpuolisen kääntönuoran, putosi kolmenkymmenen sylen päähän ja katosi syvyyteen.
— Lemppari niinkin! — sanoi James Playfair. — Ei maar toinenkaan kuula odotuta itseänsä.
— Ohoh! — sanoi Mathew — tarvitaanhan toki vähän aikaa semmoisten tykkien lataamiseen.
— Onpa tosiaankin hauska nähdä tuommoista — sanoi Crockston, joka kädet ristissä katseli tätä näytelmää niinkuin asiaan aivan kuulumaton katsoja. — Ja kun ajattelen, että ystävämme lähettävät meille tämmöisiä kuulia!…
— Vai niin, sinäkö se olet — huudahti James Playfair ja mitteli silimillään amerikalaista.