Delphinin hyvin päästyä sille ahtaalle väylälle, joka ulottuu pitkin Sullivan-saarta, otti kapteini maamerkin Moultrie-linnasta länsipohjoisessa, siksi kuin Pickney-linna, joka helposti tunnetaan mustasta väristään ja seisoo eräällä saarella Shutes Tollyn vieressä, näkyi pohjois-itäpohjoisessa. Toisellapuolen oli hänellä varustamaton Johnson-linna kaksi pykälää pohjempana Sumter-linnaa.
Tällä silmänräpäyksellä häntä nyt tervehdittiin Morris-saaren pattereista muutamilla kuulilla, jotka eivät häneen ennättäneet. Hän pitkitti siis menoansa, poikkeamatta minnekään päin, meni Moultrievillen alatse, joka on Sullivan-saaren äärimmäisella nenällä, ja laski lahteen.
Delphin jätti kohta Sumter-linnan vasemmalle kädelle ja oli nyt suojassa Yhdysvallan pattereilta.
Tämä Yhdysvaltioiden sodan aikana tunnettu linna on koimen ja kolmannes peninkulman päässä Charlestonista ja molemmin puolin peninkulman päässä maasta. Se on viisikulmainen, rakettu Massaschusettistä tuodusta harmaakivestä keinollisesti raketulle saarelle. Rakentaminen otti kymmenen vuotta ja maksoi enemmän kuin yhdeksänsataa tuhatta dollaria.
Se oli tämä linna mistä Anderson ja Yhdysmallan sotaväki karkoitettiin Huhtikuun 13 päivänä 1861, ja se oli tätä vastaan kuin liittolaiset laukaisivat ensimäisen kutin. Mahdotonta on arvata sitä raudan ja lyijyn paljoutta, minkä yhdysvaltalaisten kanuunat syyttivät sitä vastaan. Yhtähyvin kesti se kolme vuotta. Muutamia kuukausia myöhemmin, kuin Delphin laski sen ohitse, sen kukistivat kuulat Parratin kolmisatanaulaisista rihlatuista kanuunoista, jotka kenraali Gillmore oli asetuttanut Morris-saarelle.
Mutta tänä aikana oli se täydessä voimassaan, ja liittolaisten lippu liehui tämän kivisen jättiläisviisikolkan päällä.
Delphinin purjehdittua linnan sivu, näkyi Charlestonin kaupunki, siellä kun se seisoi Ashley- ja Cooper-virtain välillä.
James Playfair meni nyt väylää osoittavain viittain välitse, ja hänellä oli länsi-eteläisellä puolellaan Charlestonin valotorni, joka näkyy Morris-saaren multavallien ylitse. Hän oli jo nostanut Englannin lipun ja liikehti ihmeteltävällä nopeadella.
Jätettyänsä karantteeni-viitan oikealle kädelle, laski hän huoleti lahteen. Miss Halliburtt seisoi perän puolessa, katsellen tätä kaupunkia, jossa hänen isänsä pidettiin vangittuna, ja tätä ajatellessa hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä.
Kapteinin käskystä heikensi Delphin viimein vauhtiansa, meni pitkin etelä- ja itäpuolella olevia pattereita ja seisoi ennen pitkää North Commercial varvin kajiin kytkettynä.