— Annapas kuulla tuumasi! — sanoi James Playfair.
— Annan, kapteini; teidän pitää mennä kenraalin luokse ja pyytää häneltä erästä hyvää tekoa, jota hän ei ole teiltä kieltävä.
— Ja mikähän hyvä teko se olisikaan?
— Teidän pitää sanoa hänelle, että teillä on laivassanne eräs kehno olento, oikea ilves, joka on teille haitaksi ja matkalla on kokenut yllyttää laivaväkeä salakapinaan, sanalla sanoen ilkeä veitikka. Sitte pyydätte lupaa saada lukita hänet linnaan, kuitenkin ehdolla että ennen lähtöänne saatte noutaa hänen takaisin viedäksenne hänet Englantiin ja jättääksenne hänet oikeuden käsiin, maan lakien mukaan rangaistavaksi.
— Hyvä, hyvä! — vastasi James Playfair puoleksi naurusuin. — Minä teen kaikki mitä tahdotte, ja Beauregard on heti mielellään myöntyvä pyyntööni.
— Siitä olen minäkin täydellisesti vakuutettu — jatkoi amerikalainen.
— Mutta minulta puuttuu yksi asia — virkahti vielä Playfair.
— Mikä se olisi?
— Tuo ilves.
— Seisoohan se juuri silmäinne edessä, kapteini.