Glasgowilla oli viisikolmatta kierutinta, jotka ennen Yhdysvaltioiden sotaa joka päivä valmistivat kuusisataa viisikolmatta tuhatta meteriä pumpulilankaa, se on viisikymmentä miljoonaa naulaa vuosittain. Näistä numeroista voi päättää, mitä sekaannuksia oli syntyvä kaupungin teollisessa elämässä, kun raaka-aineita kehruutehtaille miltei peräti puuttui. Tavaran luovutuksia tapahtui joka tunti, työt lakkautettiin kaikissa tehtaissa ja työmiehet kuolivat nälkään.
Se oli tämän äärettömän kurjuuden näkeminen, joka saatti James
Playfairin tuumimaan rohkeata yritystänsä.
— Minä hankin pumpulia — sanoi hän — ja tuon sen tänne, maksakoon niitä maksaa.
Ja ollen kauppamies yhtä paljon kuin setä Vincentkin, päätti hän esittää tuumansa tavallisen toiminnon muotoisena.
— Kuulkaapa nyt tuumani, setä
— Annas kuulla, James!
— Se on aivan mutkaton. Me rakennutamme tavattoman nopean ja paljon kantavan aluksen.
— Se käy laatuun.
— Me lastaamme sen ampuvaroilla, ruoka-aineilla ja vaatteilla.
— Hyvä, hyvä!