— Rahaako lahjoakseni vankivartijan? Eikö mitä! Sekä se tulee kovin kalliiksi että on tuhmasti tehty. Jos niin sattuu, niin vankivartija pitää sekä rahat että vangin, ja siinä tekee hän oikein. Ei, minulla on muita paljoa parempia keinoja. Kuitenkin saatatte antaa muutamia dollareita. Täytyyhän toki saada juoda tarpeen aikana.
— Ja päihdyttää vankivartija?
— Ei, puolipäihtynyt vankivartija pilaa koko asian. Ei, ei, minä sanon teille, että miuulla on tuumani, ja antakaa minun hoitaa asia.
— Kas tässä, urhea Crockstonini, tässä on teille kymmenen dollaria.
— Se on liiaksi, mutta jäännöksen annan takaisin.
— Oletteko valmis?
— Aivan valmis astumaan esiin oikeana pääkonnana.
— Matkaan siis!
— Crockston — sanoi tyttö liikutetulla äänellä — oletpa paras ihminen maan päällä.
— Eipä se minusta kumma olisikaan — vastasi amerikalainen nauraa hohotellen. — Mutta olipa unhottua, herra kapteini, minulla on jotain tähdellistä teiltä pyydettävänä.