— No mitä?
— Jos kenraali käskisi teidän hirtättää ilveksenne, sillä te tiedätte, että soturit menettelevät nopsasti, niin…
— Mitä tarkoitatte?
— Joo, silloin käskekää hänen hyvin ajatella eteensä.
— Sen lupaan.
Samana päivänä Crockston isoksi kummaksi laivaväelle, jolle salaisuutta ei ollut kerrottu, 1yötiin rautoihin käsistä ja jaloista, vietiin maalle kymmenkunnalta matruusia, ja puoli tuntia sen jälkeen marssi "ilves" pitkin kaupungin katuja ja kirjoitettiin kohta kapteinin pyynnöstä, huolimatta vastustuksistaan, Charlestonin linnan vankilistaan.
Tänä ja seuraavina päivänä purettiin Delphiniä kaikella uutteruudella. Höyryranat nostivat, paikalta liikkumatta, koko europalaisen lastin pois sisäänpantavan kotoperäisen tieltä. Charlestonin väestö oli tässä miellyttävässä työssä saapuvilla, autellen ja onnitellen matruusia, jotka nyt olivat, kuten sanotaan, korkeimmat kukot tunkiolla. Etelävaltioiden miehet osoittivat heille suurta kunnioitusta, mutta James Playfair ei antanut heille aikaa vastaanottaa amerikalaisten kohteliaisuuden osoituksia. Hän hääteli ja kiirehti heitä mitä kiihkeimmällä innolla, johon Delphinin matruusit eivät voineet oikeata syytä arvata.
Kolme päivää sen jälkeen eli Tammikuun 18 päivänä aljettiin ensimäisiä pumpulipakkoja latoa ruumaan. Vaikka James ei enään huolinut koko hommasta, teki kauppahuone Playfair ja Kumpp. oivallisen kaupan, se kun sai polkuhinnalla kaiken pumpulin, mikä makasi rajuna Charlestonin varvilla.
Sillä aikaa ei ollut saatu mitään tietoja Crockstonista. Mitään virkkamatta oleskeli Jenny alituisten pelkojen valloissa. Hänen kasvonsa, jotka olivat levottomuudesta tuntuvasti muuttuneet, puhuivat hänen sijastaan, ja James Playfair koki hyvillä sanoilla rauhoittaa häntä, paraiten kuin taisi.
— Minulla on mitä suurin luottamus Crockstoniin — sanoi hän. Hän on uskollinen palvelija, ja te, miss Jenny, joka tunnette hänen paremmin kuin minä, saatatte siis olla aivan huoleti. Kolmen päivän perästä on isänne likistävä teidät sydäntänsä vasten, uskokaa minun sanani.