— Minä tarjoan teille sataa puntaa päivältä ja palkinnoksi kaksisataa puntaa, jos päästään määrättynä aikana perille.
— Ihanko totta? — kysäisi luotsi.
— Ihan, — vastasi Mr. Fogg.
Luotsi astui muutamia askelia. Hän katseli merta; hänessä näkyi selvästi taistelevan toisella puolen halu saada omakseen suunnaton rahasumma ja toisella puolen pelko niin pitkälle matkalle lähteä. Fiks oli hirveässä tuskassa.
Sillä välin oli Mr. Fogg kääntynyt Mrs. Audan puoleen.
— Ettehän pelkää, madame? — kysyi hän.
— Teidän seurassanne en, Mr. Fogg, — vastasi toinen.
Luotsi astui jälleen gentlemannin eteen käännellen ja väännellen hattuaan käsissänsä.
— No, luotsi? — kysyi herra Fogg.
— Niin, armollinen herra, — vastasi luotsi, — en saata panna väkeäni, itseäni enkä teitäkään alttiiksi vaaroille niin pitkällä matkalla tähän vuodenaikaan pienessä aluksessa, joka vetää tuskin kahtakaankymmentä tonnia. Sitäpaitsi emme kumminkaan ennättäisi oikeaan aikaan, sillä Hongkongista Jokohamaan on 1,650 peninkulmaa.