Aina iltaan saakka oli "Tankadere" kiitänyt pohjoista kohti, mutta nyt kääntyi tuuli, niinkuin oli pelättykin, luoteiseksi. Aallot rupesivat käymään sivulta, ja kutteri keikkui hirveästi. Meri pieksi sitä tosiaankin kauhistuttavasti: ties lieneekö se laiva niin luja liitteissään!
Yöllä yltyi myrsky entistä hurjemmaksi. Pimeän tultua, jolloin vaaratkin lisääntyivät, John Bunsby kävi rauhattomaksi. Hän rupesi arvelemaan, eikö olisi parasta poiketa johonkin satamaan, ja kysyi neuvoa laivamiehiltänsä.
Sen tehtyään hän astui Mr. Foggin luokse.
— Armollinen herra, — sanoi hän, — parasta lienee, että koetamme päästä johonkin satamaan rannalle.
— Sitä minäkin, — vastasi herra Fogg.
— Niinkö, mihinkähän olisi sopivin poiketa?
— Minä tunnen vain yhden ainoan sataman, — vastasi Mr. Fogg tyynesti.
— Ja se on…
— Shanghai.
Luotsi oli kotvasen äänetönnä, ikäänkuin ei oikein olisi ymmärtänyt vastausta, niin kovin sitkeätä ja itsepäistä. Sitten hän huudahti: