— No niinpä kyllä, armollinen herra, Shanghai juuri, ihan niin!
"Tankadere'n" kurssi pidettiin entisellään pohjoista kohti.
Kauheata yötä! Olipa oikea ihme, ettei pursi kaatunut kumoon. Monasti oli aalto vähällä huuhtaista matkustajat kannelta mereen. Mrs. Auda oli aivan rauennut, mutta valitusta ei häneltä kuulunut. Vähäväliä täytyi Mr. Foggin rientää hänen luokseen, suojelemaan häntä raivoavilta aalloilta.
Päivä koitti jälleen. Myrsky kiihtyi hurjimpaan raivoonsa, mutta tuuli kääntyi jälleen kaakkoiseksi. Tämä oli varsin edullista, ja "Tankadere" lensi jälleen huimaa vauhtia tuon tavattomasti pauhaavan meren pinnalla. Uuden tuulen nostamat aallot taistelivat entisten kanssa ankaraa taistelua, ja tässä ristiaallokossa olisi heikommin rakennettu laiva särkynyt pirstaleiksi.
Välistä siinsi silmään ranta usvan lävitse, mutta laivaa ei näkynyt ainoatakaan. "Tankadere" se ypö yksinään kesti meren raivoa.
Puolenpäivän aikana näkyi muutamia merkkejä, jotka ennustivat myrskyn laantumista; auringon laskiessa merkit kävivät selvemmiksi. Matkustajat, ihan uupuneina ja rauenneina, saattoivat nyt nauttia vähän ruokaa ja käydä levolle.
Yö oli verrattain rauhallisempi. Luotsi lisäsi purjeita, mutta reivattuina. Purren nopeus oli melkoinen. Seuraavana päivänä, marraskuun 11:ntenä, aamun koittaessa, näkyi jo ranta. John Bunsby vakuutti, ettei enää ole Shangaihin kuin 100 peninkulmaa.
Sata peninkulmaa! Ja ne oli kuljettava yhdessä päivässä! Tänä iltana piti Mr. Foggin tulla Shangaihin, ennättääkseen Jokohaman laivalle. Jos ei myrskyä olisi noussut, olisi hän nyt ollut ainoastaan noin 30 peninkulman päässä satamasta.
Tuuli laimeni nähtävästi, mutta onneksi tyyntyi merikin. Pursi nosti kaikki purjeensa, ja kohisten vaahtoili suolainen vesi kokassa.
Puolenpäivän aikana oli "Tankadere" ainoastaan 45 peninkulman päässä Shanghaista. Vielä oli kuusi tuntia aikaa, ennenkuin Jokohaman laiva sieltä lähtee.