— Ettekö ole palvelijan puutteessa? — kysyi Passepartout.
— Palvelijanko? — sanoi Batulcar silitellen harmaata leukapartaansa; — minulla on heitä kaksi, nöyrää ja uskollista, jotka eivät ole minusta milloinkaan luopuneet ja joille minun ei tarvitse maksaa mitään palkkaa. Ja ne ovat tässä näin.
Niin sanottuaan hän osoitti käsivarsiansa, joissa paisuili suonia, paksuja kuin kontrabasson kielet.
— Eikö minusta siis voi olla yhtään hyötyä teille?
— Ei vähääkään!
— Hiis! Olisipa ollut hyvä, jos olisin päässyt matkustamaan teidän kanssanne.
— Vai niin! — sanoi the honourable Batulcar.
— Te olette japanilainen yhtä paljon kuin minä olen apina. Miksikä siis olette laittautuneet tuon näköiseksi?
— Puku kukkaroa myöten.
— Se on totta se. Oletteko ranskalainen?