— Nyt on paras pitää kurssit kohdallaan. Tuskin näitä vaateriepuja vaihtamalla tän japanilaisemmiksi enää saa. Pitää keksiä keino, millä piammiten pääsisin tipo tieheni tästä Auringon maasta, josta mulla on pelkkiä ikäviä muistoja.
Passepartout arveli ensin mennä hakemaan Amerikkaan lähteviä höyrylaivoja. Hän aikoi tarjoutua kokiksi tai passariksi, vaatien palkakseen maksuttoman matkan ja ruuan. San Fransiskoon päästyänsä hän kyllä tulee toimeen. Tärkeintä oli päästä vain Tyynen valtameren poikki, ja tätä matkaa oli 4,600 peninkulmaa.
Passepartout'illa ei ollut tapana liian kauan kuhnailla; hän ohjasi senvuoksi askeleensa Jokohaman satamaa kohti. Mutta mitä lähemmäksi sitä hän tuli, sitä enemmin näytti hänestä mahdottomalta panna aikomuksensa toimeen. Kuinka saattaisi amerikkalaisella höyrylaivalla olla puutetta kokista tai palvelijasta? Keliäpä voisi olla luottamusta tällaiseen linnunpelättiin? Eihän hänellä ole yhtään todistusta, yhtään puolustuskirjaa!
Tuossapa hän äkkiä huomasi suunnattoman suuren ilmoituksen, jota eräs mies kuljetteli katuja pitkin. Ilmoitus oli kirjoitettu myöskin englanninkielellä ja kuului näin:
/*
The honourable William Batulcar'in
Joukko japanilaisia akrobaatteja.
Viimeinen näytäntö, jossa
ennen lähtöänsä Amerikan Yhdys-Valtoihin
esiintyvät
Pitkät—Nenät—Pitkät—Nenät
Tingu jumalan välittömän suojeluksen alla.
Erittäin viehättävä.
*/
— Amerikan Yhdysvaltoihin! — huudahti Passepartout. — Sinnehän tästä minäkin meinaan lähteä.
Hän seurasi ilmoituksen kantajaa ja tuli pian japanilaiseen kaupunginosaan. Neljännestunnin kuluttua saapui hän ison puurakennuksen edustalle, jonka harjalla liehui lippuja ja jonka ulkoseinille oli maalattu ilman perspektiiviä, mutta kirjavissa väreissä, koko japanilainen silmänkääntäjäin joukko.
Tämä oli the honourable Batulcarin, jonkinlaisen amerikkalaisen Barnumin, laitos. Hänen johdettavanansa oli joukko nuorallatanssijoita, silmänkääntäjiä, klovneja, akrobaatteja, ratsastajia, voimistelijoita, ja nyt, ilmoituksen mukaan, oli hän antava viimeisen näytännön ennen lähtöänsä Auringon valtakunnasta Amerikan Yhdysvaltoihin.
Passepartout astui pylväskäytävään ja pyysi saada puhutella Mr.
Batulcaria. Mr. Batulcar tuli omassa persoonassaan.
— Mitäs teillä on tarvis? — kysäisi tämä Passepartout'ilta, luullen häntä ensin japanilaiseksi.