Seuraavana päivänä, joulukuun 7:ntenä, oli neljänneksen pysäys Green
Riverin asemalla.
Lunta oli edellisenä yönä satanut hyvin paljon. Se kun oli ollut sateen sekaista, ei se kumminkaan saattanut tehdä haittaa junan kululle. Mutta paha ilma piti Passepartout'ia edelleen rauhattomana, sillä jos lunta tulee enemmän, niin se estää vaunun pyöriä pyörimästä, ja kuinka sitten käy Mr. Foggin matkan?
— Ja pitihän hänen niinkuin synniksi matkustaman ihan sydäntalvella! — arveli Passepartout. — Eikös olisi voinut odottaa parempaa vuodenaikaa?
Mutta tässä tuokiossa, jolloin Passepartout'in mielessä vain pyöri lumisateet ja kylmät ilmat, säikähti Mrs. Auda aivan toisenlaisesta syystä.
Muutamat matkustajat olivat astuneet ulos vaunuista kävelemään Green Riverin laiturille odottaen junan lähtöä. Akkunasta näki nuori rouva heidän joukossaan eversti Stamp Proctorin, tuon amerikkalaisen, joka oli ollut niin hävytön Phileas Foggia kohtaan San Fransiskossa. Mrs. Auda vetäytyi akkunasta pois, jottei häntä huomattaisi.
Tämä seikka saattoi nuoren rouvan levottomaksi. Hän oli kiintynyt tuohon mieheen, joka kaikessa kylmyydessäänkin osoitti hänelle joka päivä mitä uskollisinta huolenpitoa. Hän kaiketikaan ei vielä ymmärtänyt koko sen tunteen syvyyttä, jota hänen pelastajansa hänessä herätti, ja tätä tunnetta hän vielä nimitti vain kiitollisuudeksi, mutta paljoa enemmän se oli kuin kiitollisuus. Hän tunsi sydämen ahdistusta, huomattuaan nyt tuon ilkeän everstin, jolle Mr. Fogg ennemmin tai myöhemmin oli kostava hänen röyhkeytensä. Sattuma se nähtävästi oli hänet ohjannut tähän samaan junaan, mutta pääasia oli vain, että hän oli siellä, ja nyt täytyi kaikin mokomin estää Mr. Foggia näkemästä tuota vihollistansa.
Junan lähtiessä liikkeelle oli Mr. Fogg nukuksissa, ja Mrs. Auda kiiruhti ilmoittamaan Fiksille ja Passepartout'ille mitä oli nähnyt.
— Vai on tämä Proctor junalla myöskin! — sanoi Fiks. — Olkaa rauhassa, rouva. Ennenkuin minä päästän hänet tuon pah … Mr. Foggin kimppuun, niin saa hän tekemistä minun kanssani. Minuapa hän luullakseni pahimmin loukkasi.
— Kyllä minäkin, — sanoi Passepartout, — kyllä minäkin miehen korjaan, olkoon hän vaikka everstien eversti!
— Monsieur Fiks, — sanoi Mrs. Auda, — Mr. Fogg ei suinkaan salli kenenkään kostaa puolestansa. Hän lupasi tulla jälleen Amerikkaan kohdatakseen tuota pahanilkistä, ja sen hän kyllä tekee. Mutta jos hän nyt näkee hänet täällä, niin kaksintaistelu on valmis, ja se saattaa päättyä surkeasti. Hän ei siis millään ehdolla saa nähdä häntä.