— Te olette oikeassa, madame, — vastasi Fiks. Taistelu voisi saattaa kaikki hunningolle. Niin voittajana kuin voitettunakin tulisi Mr. Fogg viivytetyksi, ja…
— Niin, — lisäsi Passepartout, — se olisi samaa kuin jos suoraa päätä pistettäisiin 20 tuhatta puntaa reform-clubilaisten kouraan. Neljän päivän perästä olemme New-Yorkissa! Jos vain isäntäni kestäisi nämä neljä päivää vaunussa, niin ehkei hän sitten joutuisikaan näkemään silmästä silmään tuota helkkarin amerikkalaista. Niin, kyllä me saamme estetyksi…
Puhe keskeytyi. Mr. Fogg oli herännyt ja katseli nyt maisemaa vaunun akkunasta, jota lumi pieksi. Kotvasen kuluttua Passepartout kysäisi hyvin hiljaa Fiksiltä, niin ettei isäntä eikä Mrs. Audakaan voinut kuulla:
— Aiotteko tosiaankin tapella hänen edestänsä?
— Aion kyllä; minä koetan kaikin mokomin saada Mr. Foggin hengissä Eurooppaan, — sanoi salapoliisi äänellä, joka osoitti järkähtämätöntä tahtoa.
Passepartout tunsi kylmiä väreitä selässänsä, mutta vakaumus isännästään ei hänessä kumminkaan muuttunut.
Mutta miten saataisiin Mr. Fogg pidätetyksi vaunussa, jotteivät hän ja eversti pääsisi kohtaamaan toisiansa? Vaikeata ei tuon pitäisi olla, koska herra Foggilla ei muutenkaan ollut tapana liikkua ja koska hän ei ollut uteliaskaan. Fiks luuli keksineensä keinon, sillä vähän ajan perästä hän virkkoi Phileas Foggille:
— Ikävästi kuluu aika rautatiellä.
— Ikävästi kyllä, mutta kuluuhan se, — vastasi gentlemanni.
— Laivalla kulkiessanne, — jatkoi Fiks, — oli teillä tapana pelata vistiä.