— Niin, mutta täällä se ei käy laatuun. Minulla ei ole kortteja eikä pelikumppanejakaan.
— Kortteja kyllä saa ostaa täältä. Niitä on kaupan jok'ainoalla rautatiellä Amerikassa. Ja mitä kumppaneihin tulee, niin kenties madame…
— Varsin kernaasti, — vastasi nuori rouva, — kyllä minä osaan pelata vistiä. Vistin pelaaminen on yksi englantilaisen kasvatuksen osia.
— Minä puolestani luulisin myös osaavani sitä jotenkin hyvin, — sanoi
Fiks. — Saatammehan ruveta pelaamaan kolmisin?
— Jos teitä huvittaa, monsieur, — vastasi herra Phileas Fogg ihastuneena, kun sai rautatielläkin pelata lempipeliänsä.
Passepartout lähetettiin hakemaan stewartia ja palasi pian tuoden muassaan kaksi korttipakkaa, jettonit ja veralla katetun pöydän. Muuta ei puuttunut. Peli alkoi. Mrs. Auda oli niin taitava vistin pelaaja, että itse Phileas Fogg sanoi hänelle mielistelylauseen. Poliisimies puolestaan pelasi hänkin taitavasti.
Kello 11 oli juna saapunut valtamerten vesijaon kohdalle. Nyt oltiin Passe-Bridgerissä, 7,524 jalkaa ylempänä merenpintaa, eräällä Kalliovuorten korkeimmista paikoista. Vielä pari tuhatta peninkulmaa, niin juna saapuu noille suunnattoman lakeille kentille, joita kestää hamaan Atlanttiin saakka ja jotka ovat ihan omiansa rautateitten rakennuksille.
Maan ruvetessa alenemaan itää kohti huomattiin jo North Plattenin lisäjokia. Pohjoisessa ja idässä reunaili näköalaa ääretön, puolipyörän muotoinen seinä, joka on pohjoisosa Kalliovuoria. Tämän ja rautatien välillä näkyi avaroita, runsasvetisiä kenttiä. Rautatiestä oikealla näkyivät ensimmäiset pengerrykset sitä vuoristoa, joka etelää kohti kohoili aina Arkansas virran, Missourin suuren alkuhaaran lähteille saakka.
Kello 12:n ja 1:n välillä näkivät matkustajat vilaukselta Halleckin linnan. Muutamain tuntien kuluttua oli kulku Kalliovuoristossa loppunut. Toivottiin, ettei enää mikään onnettomuus kohtaa näissä hankalissa paikoissa. Luntakaan ei enää satanut. Rupesi pakastamaan. Isoja lintuja pyrähteli lentoon, säikähtäneinä junan kolinaa. Kentällä ei näkynyt ainoatakaan hirveä, sutta tai karhua. Siinä oli erämaa koko kolkkoudessaan.
Upean aamiaisen jälkeen, joka oli katettu vaunuun, olivat ystävämme ryhtymäisillään loppumattomaan vistiinsä, mutta samassa kuului kovia vihellyksiä. Juna pysähtyi.