— Ette te ymmärrä tätä peliä!
— Kenties olen taitavampi jossakin muussa, — sanoi Phileas Fogg nousten seisomaan.
—- Sopii koettaa, John Bullin poika,[10] — sanoi hävytön sotilas.
Mrs. Auda kalpeni. Hän tarttui Mr. Foggia käsivarteen, mutta tämä siirsi hänet hellästi sivulle. Passepartout oli karkaamaisillansa amerikkalaisen kimppuun, joka mitä röyhkeimmillä silmäyksillä katseli hänen isäntäänsä. Fiks oli noussut myöskin ja astui eversti Proctorin eteen.
— Te unohdatte, — sanoi hän, — että teillä on juuri minun kanssani tekemistä; minua te olette loukannut, jopa lyönytkin.
— Monsieur Fiks, — virkkoi Phileas Fogg, — suokaa anteeksi, mutta tämä asia koskee minua yksistäni. Sanoessaan tekeväni väärin, kun löin pataa, on eversti toistamiseen loukannut minua, ja siitä vaadin hyvitystä.
— Milloin vain tahdotte ja missä vain suvaitsette, — vastasi amerikkalainen, — ja millä aseilla vain mielenne tekee.
Mrs. Auda oli turhaan koetellut pidättää Mr. Foggia. Fiks koetti sekaantua riitaan, mutta turhaan. Passepartout tahtoi jo heittää everstin ovesta pellolle, mutta isännän viittaus pidätti hänet. Phileas Fogg astui vaunusta ulos sivukäytävälle; amerikkalainen seurasi häntä.
— Monsieur, — sanoi Fogg vihamiehellensä; — minulla on kova kiire, minun täytyy rientää Eurooppaan, ja viivytys tekisi mulle paljon haittaa.
— Mitä se minuun koskee? — kysyi eversti.