Kuljettaja ei epäillyt mitä tehdä. Viisainta olisi jatkaa matkaa Omahaan; vaarallista oli palata junan luo, jota indiaanit kenties ovat vielä ryöstämässä… Mutta ei auta! Hiiliä uuniin vaan, ja höyry kihisi pian jälleen, ja niin oli veturi kello 2 iltapuolella tullut takaisin Kearneyn asemalle. Siitä nuo vihellykset olivat kuuluneet.
Matkustajat ihastuivat nähtyään jälleen veturin junan päässä: nythän he taas pääsevät jatkamaan matkaa.
Mrs. Auda meni konduktöörin luo.
— Aiotteko lähteä? — kysyi hän.
— Tuossa paikassa, madame.
— Entäs vangit! … poloiset matkatoverimme!
— Minä en voi enää viivytellä, rouva, — vastasi konduktööri; — olemme muutenkin jo myöhästyneet kolme tuntia.
— Ja milloin tulee seuraava juna San Fransiskosta?
— Huomis-iltana, madame.
— Huomis-iltana … silloin on jo liian myöhään. Teidän täytyy odottaa…