Mr. Fogg meni Hudsonin rannalle ja katseli sekä laituriin kiinnitettyjen että joella ankkurissa olevien alusten joukosta sellaista, joka olisi valmiina lähtöön. Useilla laivoilla oli lippu mastossaan. Ne olivat valmiita laskemaan ulapalle nousuveden tullessa. New-Yorkin äärettömästä satamasta näet lähtee satoja laivoja joka päivä kaikkiin maailman ääriin. Mutta useimmat olivat purjelaivoja. Niistä ei siis Mr. Foggille ollut mitään hyötyä.
Gentlemannimme oli jo menettää kaiken toivonsa, mutta huomasipa hän viimeinkin ulkona satamassa ylinnä yhden kaabelin mitan (200 metrin) päässä sorean höyrylaivan, jonka piipusta musta savu tuprueli ulos. Tuo merkitsi sen pian lähtevän matkaan.
Phileas Fogg vuokrasi veneen, ja pian hän oli saapunut höyrylaivan laskuportaille. "Henrietta'n" runko oli raudasta, sisustus puusta.
"Henrietta'n" kapteeni oli laivalla. Phileas Fogg nousi kannelle ja pyysi saada puhutella häntä. Pian kapteeni tulikin esille.
Kapteeni oli viidenkymmenen vuoden iässä, oikea merikarhu. Hän oli järeäruumiinen, punatukkainen, ilman vähintäkään hienoutta.
— Kapteeniko? — kysyi herra Fogg.
— Niin kyllä.
— Minä olen Phileas Fogg, Lontoosta.
— Ja minä Andrew Speedy, Cardiffista.
— Milloin lähdette?