— Hyvä. Ottakaa tämä laukku.
Mr. Fogg jätti laukun Passepartout'ille.
— Ja pitäkää huoli siitä: siinä on 20 tuhatta puntaa.[3]
Passepartout oli vähällä pudottaa laukun, ikäänkuin nuo 20 tuhatta puntaa olisivat olleet raskaissa kultarahoissa.
Isäntä ja palvelija astuivat ulos ja kiersivät lukon kahdesti kiinni.
Saville-row'in päässä he nousivat vaunuihin ja saapuivat pian
Charing-Crossin asemalle, josta alkaa yksi South-Castern radan haaroja.
Kello 8.20 pysähtyivät vaunut asemahuoneen eteen. Passepartout hyppäsi maahan, isäntä seurasi häntä ja maksoi ajurin.
Samassa läheni häntä kerjäläisvaimo, lapsi sylissä, paljain likaisin jaloin, päässä viheliäinen hatunretvana, jossa vielä oli höyhen jäljellä, ja pyysi Mr. Foggilta almua.
Mr. Fogg otti taskustansa taannoin voittamansa 20 guineata ja antoi ne kerjäläiselle.
— Tuoss' on, vaimo parka; mieleni on hyvä, että kohtasin teidät.