Näin sanottuaan hän meni.
Passepartout tunsi vesikarpalon silmässään. Isäntä oli astunut ensimmäisen askeleen hänen sydämeensä.
Mr. Fogg meni palvelijansa kanssa suureen odotussaliin. Siellä hän käski Passepartout'in ostaa kaksi ensimmäisen luokan pilettiä Pariisiin. Käännyttyään ympäri huomasi Fogg taannoiset viisi vetokumppaniansa Reform-Clubista.
— Minä lähden, hyvät herrat. Tullivirastojen kirjoitukset passissani todistavat teille matkani, kun palajan.
— Mitä joutavia, Mr. Fogg, — vastasi herra Gauthier Ralph kohteliaasti, — me luotamme täydellisesti kunniaanne, niinkuin gentlemannin kunniaan.
— Sitä parempi, — sanoi Mr. Fogg.
— Ettehän unohda, että teidän tulee olla täällä jälleen … — huomautti Andrew Stuart.
— 80 päivän perästä, — lisäsi Mr. Fogg, — lauvantaina 21 p:nä joulukuuta 1872, kello 8.45 illalla. Näkemiin asti, hyvät herrat!
Kello 8.40 istuivat Phileas Fogg ja hänen palvelijansa samaan rautatievaunuun. Kello 8.45 kuului veturin vihellys, ja juna läksi liikkeelle.
Yö oli pilkkopimeä, ja hienoa sadetta vihmoi taivaasta. Phileas Fogg kyyristyi vaunun nurkkaan eikä puhunut sanaakaan. Passepartout, yhä vielä hämillänsä, likisti vaistomaisesti laukkua rintaansa vasten.