Siitä Passepartout vähät; hän meni kapteenin luokse.
— Kuulkaapas, kapteeni … — alkoi hän.
— Mene hakemaan isäntääsi, senkin aasi! — ärjäisi Andrew Speedy ottaen häntä olkapäistä ja kiepsauttaen hänet ympäri, ja teki kädellään uhkaavan liikkeen.
Passepartout ei pysähtynyt katsomaan, mitä tuo liike oikeastaan merkitsi, vaan meni kiiruusti Mr. Foggin luo ja saattoi hänet kapteenin kajuuttaan.
— Onko teillä jotakin sanottavaa? — kysyi Mr. Fogg kapteenilta.
— On kyllä, Mr. Fogg! — kiljui Andrew Speedy voimatta hillitä itseään; — vieköön hitto kaikki ne, joilla on liian kova kiire!
— Mitäs nyt?
— Niin nyt … näettekös, asia on sitä laatua, että hiilistä tulee loppu, jos tässä tällä lailla korvennetaan yhä vieläkin. "Henrietta" on aiottu kulkevaksi yhtä paljon purjeilla kuin höyrylläkin, ja vaikka meillä oli tarpeeksi hiiliä päästäksemme Bordeaux'hin, niin ei niitä riitä kumminkaan Liverpooliin asti tämmöisellä huimalla menolla.
Passepartout tunsi jalkainsa horjuvan. Mr. Fogg ei liikauttanut jäsentänsäkään.
— Huomaattehan, — jatkoi kapteeni, — että jos olisi ollut New-Yorkissa aikaa, niin olisin kyllä varustanut hiiliä tarpeeksi. Mutta tehän tulitte luokseni kello neljännestä yli kahdeksan, ja kello 9 läksimme liikkeelle. Hiilien ottamiseen olisi mennyt koko päivä, niin juuri, koko päivä, niin että te tässä sittenkin olette kaikkeen syynä. Ja sitten, jos vaan tuo peijakkaan tuuli, joka nyt puhaltaa ihan vasten naamaa, tonttu vieköön, olisi pysynyt luoteisena! No niin, minä sanon teille ennakolta, että jos tulta pidetään joka uunissa, niin ei täällä kahden päivän perästä ole hiilen poroakaan koko laivalla.