— Mutta sitten meidän tulee tehdä kauppakontrahti…
— Ei ole tarvis, minä maksan rahassa.
Passepartout ei ollut enää kalpea, hän oli tulipunainen, hän oli tukehtumaisillaan.
Mr. Fogg, viitattuaan kapteenia tulemaan mukaan, meni kajuuttaansa. Andrew Speedy seurasi häntä tietämättä oikein, oliko tekemisissä viisaan ihmisen vai hullunko kanssa.
Tultuaan kajuuttaansa sanoi Mr. Fogg:
— Älkää kovin kummastelko tätä tekoani. Asia on se, että minä menetän 20 tuhatta puntaa, jollen ole Lontoossa joulukuun 21 p:nä kello 8.45 illalla. Kas tässä 50 tuhatta dollaria.
Kapteeni otti rahat sanaakaan sanomatta, mutta hänen kätensä vapisi.
— Ja nyt on laiva minun, — sanoi herra Fogg.
— Niin on, kölistä maston nenään.
— Hyvä! Lämmittäkää viimeiseen hiilipalaseen saakka!