Kapteeni meni, ja tuokion kuluttua nousi sakea savu "Henrietta'n" piipusta.
Fiks, kuultuaan millaisen kaupan Phileas Fogg oli tehnyt ja minkä äärettömän summan maksanut, oli vähällä saada halvauksen. Mutta hän toipui viimein. Nyt oli Phileas Fogg jo menettänyt vähää vaille 20 tuhatta puntaa, mutta olihan pankista varastettu 55 tuhatta puntaa!
Laiva kulki yhä täysin höyryin, mutta kahden päivän perästä, joulukuun 18:ntena, ilmoitti ensimmäinen koneenkäyttäjä hiilten loppuvan samana päivänä.
— Hyvä! — sanoi Mr. Fogg. — Mutta tulta ei saa vähentää. Kapteeni, pitkältäkö on vielä Liverpooliin?
— 770 peninkulmaa.
— Hakatkaa haloiksi kaikki, mitä laivalla puuta on, ja lämmittäkää niillä.
Kapteeni nyykäytti päätään. Hänen mielestään oli aivan luonnollista, että laiva poltetaan … sehän ei enää ollut hänen omansa.
Saattaa helposti arvata, kuinka suuri määrä kuivaa puuta menee kovan höyryn saamiseksi. Sinä päivänä särjettiin kajuutat, komentosilta ja ruhvit.
Seuraavana päivänä, joulukuun 19:ntenä, poltettiin höyrykattilain alla mastot, varamastot, parrut ja kaikki mitä irtonaista kannella oli. Mastot sahattiin ja hakattiin. Laivaväki osoitti tavatonta kestävyyttä. Passepartout hakkasi ja pilkkoi seitsemän miehen voimalla. Hävitys oli yleinen.
Joulukuun 20 p:nä kulutti valkea lipputangot, suuren osan kannesta j.n.e. "Henrietta" oli nyt kuin mikä lotja ikään.