— Siis, — jatkoi Auda rouva, — ei siinä kyllin, että pelastitte minut kauheasta kuolemasta, te tahdoitte vielä toimittaa minulle turvallisen aseman Euroopassa.
— Niin, rouva, — vastasi Phileas Fogg, — mutta minua on seurannut kova onni. Vielä on kumminkin omaisuudestani jäljellä vähäinen osa, ja sen pyydän saada tarjota teille.
— Entäs te, entäs te itse?
— Minä, — vastasi gentlemanni kylmästi, — minä en tarvitse mitään.
— Kuinka! Näettekö jo ennakolta kohtalonne?
— Kohtalo riippuu siitä, millaiseksi ihminen itse sen asettaa, — lausui Mr. Fogg hiljaa.
— Kaikissa tapauksissa, — jatkoi Mrs. Auda, — kurjuus ei saata koskaan kohdata sellaista miestä kuin te. Teidän ystävänne…
— Minulla ei ole ystäviä.
— Sukulaisenne…
— Ei ole sukulaisiakaan.